Glorious Revolution: Englannin kuningas Jaakob II kukistettu ja Vilhelm Oranialainen kruunattu

17. vuosisadan lopulla Englannin poliittinen maisema oli jännittynyt. Kuningas Jaakob II:n absolutismin pyrkimykset ja katolisen uskonsa leviäminen olivat herättäneet suurta vastustusta protestanttisten parlamentaarikkojen keskuudessa. Näin alkoi tapahtumaketju, joka johtaisi Englannin historian merkittävimpiin muutoksiin: Gloriousiin vallankumoukseen.

Kuningas Jaakob II oli noussut valtaan vuonna 1685 isänsä Kaarle II:n kuoltua. Hänen absolutistinen hallintotapansa ja pyrkimys vahvistaa katolista uskoa Englannissa aiheuttivat laajaa tyytymättömyyttä protestanttisten keskuudessa. Parlamentin jäsenet pelkäsivät, että Jaakob II:n vallassa Englanti muuttuisi katoliseksi kuningaskunnaksi ja heidän uskonnollisia oikeuksiaan rajoitettaisiin.

Tilanne kärjistyi vuonna 1688, kun Jaakob II:n vaimo synnytti pojan, joka herätti pelkoja katolisten hallitsijoiden dynastiasta Englannissa. Parlamentin jäsenet ryhtyivät neuvotteluihin hollantilaisen prinssi Vilhelm Oranialaisen kanssa ja pyysivät häntä puuttumaan Englannin asioihin.

Vilhelm Oranialainen, Jaakob II:n setäpoika ja Oranian prinssi, oli protestantti ja naimisissa Jaakob II:n tyttären Mariaan kanssa. Hän näki tilaisuuden vahvistaa asemaansa Euroopassa ja turvata protestantismin tulevaisuutta Englannissa. Vilhelm kokosi armeijan ja nousi maihin Englannin etelärannikolla 5. marraskuuta 1688.

Kuninkaan joukot olivat heikosti organisoidut ja monet sotilaat kääntyivät Vilhelmin puoleen. Jaakob II:n kannatus oli horjua ja hän pakeni Ranskaan, jossa hän eli maanpaossa loppuikänsä. 12. helmikuuta 1689 parlamentti julisti Jaakob II:n virkamiehille “epäkelvollisena hallitsijaksi” ja tarjosi Englannin kruunua Vilhelm Oranialaiselle ja hänen vaimolleen Mariaalle.

Gloriouksen vallankumouksen seuraukset olivat merkittäviä:

• Parlamentarismia vahvistettiin: Vallankumous lopetti absolutistisen monarkian ja vahvisti parlamentin valtaa Englannin hallinnossa.
• Uusi kuninkaallinen järjestys: Englannin kruunu siirtyi protestanttien dynastialle ja katolisten vaikutusvalta heikkeni merkittävästi.
• Ihmisoikeudet ja uskonnonvapaus: Vallankumous johti “Oikeuksien julistukseen” vuonna 1689, joka rajoitti kuninkaan valtaa ja vahvisti kansalaisten oikeuksia.

Gloriouksen vallankumouksen merkitys: Gloriouksen vallankumous oli käännekohta Englannin historiassa ja Euroopan poliittisessa maisemassa. Se loi perustan parlamentaariselle demokratialle, vahvisti ihmisoikeuksia ja edisti uskonnonvapautta.

Gloriouksen vallankumous on edelleen merkittävä tapahtuma Euroopan historiassa. Se osoittaa, kuinka parlamentarismi ja kansalaisten oikeudet voivat voittaa absolutistista valtaa. Vallankumouksen periaatteet ovat vaikuttaneet myös muihin demokratioiden kehitykseen ja inspiroineet muita kansannousuja Euroopassa ja Amerikassa.

Vilhelmin Oranialaisen kruunaus: Gloriouksen vallankumous huipentui Vilhelm Oranialaisen kruunaamiseen Englannin ja Irlannin kuninkaaksi 11. huhtikuuta 1689 Westminster Abbeyn katedraalissa. Se oli merkki uuden aikakauden alkamisesta Englannissa, jossa kuningas ei enää ollut absoluuttinen hallitsija, vaan hänen valtansa oli rajoitettu parlamentin ja kansalaisten oikeuksien kautta.

Vilhelmin Oranialaisen kruunaus merkitsi myös uskonnollisen suvaitsevuuden voittoa Englannissa: protestantti kuningas, joka oli naimisissa katolisen kuninkaan tyttären kanssa, vahvisti tasa-arvoisempaa suhdetta eri uskontoihin.

Kuninkaalliset seremoniat ja kruunauspalvelus itsessään olivat näyttävä spectacle, joka kuvastaa Englannin poliittisen ja kulttuurisen muutoksen suuruutta. Uusi kuningas oli saanut tukeensa parlamentista ja kansasta ja kruunu symboloi uutta tasapainoa vallassa.

Vilhelm Oranialainen: Vilhelmin Oranialaisen hallitsijakautensa aikana Englanti kohtasi useita haasteita, mukaan lukien sota Ranskaa vastaan ja taloudelliset vaikeudet. Hän oli kuitenkin kyvykäs johtaja, joka onnistui pitämään Englannin poliittisesti vakaana ja vahvistamaan sen asemaa Euroopassa.

Vilhelm Oranialainen kuoli vuonna 1702, mutta hänen perintönsä Englannissa oli pysyvää. Hänen hallitsijakautensa merkitsi siirtymistä absolutismista parlamentarismiseen demokratiaan ja loi perustan sille Englantille, joka tunnetaan tänään.